Sivut

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Tyypillistä minulle

En ole oikeastaan yllättynyt siitä, että en ole tullut raskaaksi. Vaikka alussa ajattelin naiivisti sen käyvän tosta noin vaan, niin silti minulla on ollut koko ajan alitajuisesti sellainen tunne, ettei tämä tule olemaan helppoa. Se tunne on vain vahvistunut ja olen varma, että jostain syystä tämän kuuluu mennä näin. 

En ole päässyt elämässäni muutenkaan koskaan erityisen helpolla. Olen elänyt niin sanotusti tavallisen lapsuuden ja nuoruuden ja pääsääntöisesti minulla on ollut kaikki aina hyvin. Silti tielläni on jatkuvasti ollut esteitä ja toisinaan elämä on potkinut rajustikin päähän. Niin kuin meitä kaikkia, uskoisin. Niinpä en pääse tässä raskautumisasiassakaan helpolla. Siitä en ole yllättynyt, mutta olen silti valehtelematta pettynyt. Ehkä myös hieman vihainen, tai ainakin ärtynyt.

Aikaisemmin olen kuitenkin voinut itse vaikuttaa paljonkin siihen, mitä tapahtuu ja mitä tulee tapahtumaan. Kun olen jotain halunnut, olen tehnyt töitä sen eteen ja monesti lopulta saavuttanut haluamani. Nyt olen neuvoton.

Kai toivoin, että saisin helposti sen yhden asian, josta olen aina haaveillut. Oman perheen, vauvan. Lapsia. Ainakin kaksi, ehkä kolme. 

Minulla on oikeastaan tyhmä olo. Miksi kuvittelin saavani sen kaiken helposti. Tämän ei ole kuitenkaan tarkoitus olla synkkä kirjoitus, pohdin vain omaa suhtautumistani raskautumistoiveisiini tältä kantilta. Vaikka minua harmittaa ja olo on toisinaan epätoivoinenkim, niin minusta tuntuu samalla, että näin tämän nyt vain kuuluu mennä. Minulle on tyypillistä se, etten saa kaikkea tosiaankaan helpolla. Pakko jaksaa taistella.

12 kommenttia:

  1. Itsekin olen miettinyt tuota, että mikä tarkoitus tällä odotuksen odottelulla on. Olen äärimmäisen tieteellinen ja järjellä toimiva ihminen ja se puoli minusta jaksaa sanoa, että ehkä en vain ovuloi joka kierrossa ja se jo pienentää mahdollisuuksia huomattavasti. Mutta silti jokin pieni osa minussa miettii, että pakkohan tässä on olla jokin tarkoitus. Elämä ei ole päästänyt minua ikinä helpolla, mutta tosiaan olen aina pystynyt tekemään jotain tavoitteideni eteen. Nyt olen vähän neuvoton, kun en voi muuta kuin odotella.

    Meidän lapsemme voisi olla jo maailmassa tai syntymässä näinä päivinä, jos asiat olisivat menneet helposti.

    Nyt jo vähän itseäkin naurattaa se into ja optimismi, jolla tähän hommaan lähdettiin. No, mutta uusi kierto ja uudet kujeet. Ehkäpä tämä vielä tästä...

    - Ditchlilly, yk 10 kp 1.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Ditchlilly! :) Hyvin samalla tavalla ajattelemme näistä asioista. Vaikka olen itse kyllä enemmän tunteella ajatteleva ja toimiva, niin tunnistan itsessäni samoja piirteitä, joita kuvailet kommentissasi.

      Väillä vetää kyllä mielen haikeaksi kun laskeskelee, että oma pikkuisemme olisi jo iso masussa, jos heti tai edes melkein olisi tärpännyt. Mutta on tälle odotuksen odottelullekin oltava jokin tarkoitus. Ymmärrämme sen toivottavasti myöhemmin. :)

      Hauskaa, että meillä on sama yk menossa. Muuta hauskaa uuden kierron alkamisessa ei sitten olekaan. Kovasti tsemppiä! <3

      Poista
  2. Heippa, yrityskertoja täälläkin kaksinumeroinen luku - tuloksetta. En ole koskaan edes haamuntapaista tikussa tavannut. Yritän kuitenkin tsempata itseäni - ja tällä viestilläni sinuakin - että mikään raskautumisaika ei ole sinänsä normaali tai epänormaali. Olen yrittänyt hyväksyä sen, että tässä voi hyvinkin mennä vielä jonkin aikaa. Minua ärsyttää oikeastaan tämä kuuluisa "maaginen vuosi" -mantra - karmeat paineethan sillä jokaiselle perhettä toivovalle luodaan.

    Odotusta odottavan aika on kuitenkin pitkä, ja pelko tulevasta kuiskii olkapäällä. On vain pakko jotenkin jaksaa uskoa, että vielä jonakin päivänä. Ja kuten hienosti sanoitkin - raskautuminen on asia, johon ei itse voi oikeastaan edes sillä kovalla työllä vaikuttaa, toisin kuin vaikkapa opiskeluasioihin.

    Siksi tämä kai onkin niin rankkaa - kun tämä ei oikeastaan ole omissa käsissä.

    Tsemppiä & voimia!

    -M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi M! :)

      Olet niin oikeassa, nämä asiat eivät tosiaankaan ole omissa käsissämme. Juuri siksi olisikin tärkeää oppia ottamaan mahdollisimman rennosti ja luottaa siihen, että asiat kääntyvät lopulta parhain päin.

      Paljon tsemppiä ja voimia sinullekin. :)

      Poista
  3. Minullakin oli aina sellainen tunne, että tämä ei tule olemaan helppoa. Sanoinkin miehelle, että aloitetaan lapsen/lapsien hankkiminen sitten nuorena, että mahdollisille ongelmille ehditään hyvin kokeilla tehdä jotain. No, aloitimme, ja ongelmaakin ollaan jo alettu hoitamaan. Jotenkin vain tiesin, että näin käy, mutta silti olin äärettömän pettynyt. Miksi juuri me, nuoret ja perusterveet, säännölliset elämäntavat omaavat ihmiset?

    Onneksi kummallakaan ei ole mitään lääketiedettä vastaan, ja asia onkin nyt lääketieteen, tai sitten joskun korkeamman kädessä :)

    Tsemppiä teille, kovin on tuttuja ajatuksia!

    -Kaisu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on ollut siis melko samanlaiset ajatukset kuin minullakin. Vaikka en haluaisi olla pessimisti, niin jotenkin vain tiesin tämän. Aivan kuten sinäkin ilmeisesti. :)

      Mikä teidän ongelmanne siis on, jos saa kysyä? Hyvä, että se on löytynyt ja hoitokin on alkanut. Olette siis jo paljon lähempänä oman pikkuisen saamista!

      Tsemppiä myös teille! On aina niin mukava kuulla toisten samalla tavalla ajattelevien kokemuksia. :)

      Poista
    2. Ihan niinkin tavallinen ongelma kuin monirakkulaiset munasarjat. Tosin miestä ei vielä ole tutkittu, että ei tiedetä onko vielä jotain silläkin puolen. Syksyllä menemme vasta perusteellisiin tutkimuksiin, mutta tuo löytyi ihan yksityisen lääkärin vastaanotolla, ja hän pystyi määrämään siihen käytettävää yleisintä lääkitystä. Jos ei tämä tehoa, mietitään sitten jatkotoimenpiteitä...

      Positiivisin mielin ollaan siis, kun niin monet muutkin ovat tähän avun saaneet. Mutta vuotta ei odotettu tutkimuksiin menon kanssa, juurikin kun mulla vaan oli SE tunne, ja hyvä näin.

      -Kaisu

      Poista
  4. Voi vitsi! Mulla menee kans aina kaikki asiat aina vaikeimman kautta. Vaikkei sitä muut uskois mutta joka ikisen asian kanssa oon saanu takuta vaikka kuinka. Oon kuitenkin aina päässyt haluamaani lopputulokseen mutta töitä sen eteen on täytynyt tehdä. Toivottavasti tekin vielä nyytin saatte vaikka nyt tuntuu vaikealta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! <3 Vastoinkäymiset kasvattaa, niinhän se menee. Ehkä näissä raskautumistoiveissa ja yrityksessä on sama juttu. Ei saa luovuttaa! :)

      Poista
    2. Niimpä. Sisulla vaan eteenpäin! Toivotaan että tekään ette joutuisi mihinkään rankempiin hoitoihin vaan tärppi kävisi luomusti tai sitten ihan jollain pillerihoidoilla.

      Poista
  5. Olen lukenut tätä sinun blogia mielenkiinnosta ja olen nyt huomannut, että itse olen alkanut stressaamaan sitä, että mitä jos en tule raskaaksi, kun et sinäkään ole tullut.

    Mutta sitten olen jutellut muutamien tuttujen kanssa ketkä ovat sairaanhoitajia tai terkkoja ja he ovat sanoneet, että keho on sellainen, että stressaaminen vaan yllättävän paljon vaikuttaa raskautumismahdollisuuksiin. Ja heidän moni tuttunsa on tullut raskaaksi juuri sitten kun stressaaminen on loppunut ja hanskat raskautumisen suhteen lyöty tiskiin.

    Ja nyt olen itse saanut itseni mahdollisimman paljon pidettyä erossa stressaamisesta, toki ajattelen, että olis kiva jo saada plussa, mutta pyrin keskittämään aikaani harrastuksiin, ystäviin jne. Ja olen asettanut rajan, että vuoden sisään kun raskautuu, niin olis hyvä. Ei sitä pakosti saa odottaa.

    Ja niin tietysti sinäkin varmasti olet tehnyt, mitä olen blogiasi lukenut. Toivottavasti teille nyt plussaa tulisi :)!
    Tsemppiä kovasti!

    Toivottavasti et loukkaannu, kun se ei ole tarkoitetus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! En toki loukkaantunut. :)

      Ikävä kuulla, että blogini on saanut sinut stressaamaan. Se ei missään nimessä ole tarkoitus! Kuten olen aiemminkin todennut, niin tämä blogi on minulle tärkeä kanava purkaa tunteitani raskautumistoiveisiin liittyen. Nämä ovat niin yksilöllisiä asioita, että minun raskautumattomuudellani ei todellisuudessa ole mitään tekemistä sinun raskautumisesi kanssa. Toivottavasti et jatkossa stressaantuisi kirjoituksistani. :)

      Olen samaa mieltä tuosta stressaamisesta ja sen vaikutuksista. Omasta mielestäni olen varsinkin viimeaikoina onnistunut hyvin lievittämään stressiä tämän asian suhteen. Ja lukijat varmasti ymmärtävät, että elämässäni on toki muutakin sisältöä kuin raskautumistoiveet. Nautin miehestä ja kesästä täysillä, raskautumistoiveet eivät suinkaan hallitse minua. Ainakaan tällä hetkellä. :)

      Kiitos tsempeistä! Ja samoin sinulle, mikäli raskautumistoiveet ovat teilläkin nyt ajankohtainen asia. :)

      Poista