Sivut

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Kesäleskenä

Mies lähti eilen kahdeksi viikoksi kotipaikkakunnalleen auttamaan vanhempiaan remontissa. Mieheni nauttii kotimaisemissaan olemisesta, joten tottakai minustakin on mukavaa, että hän voi viettää lomaansa siellä. Varsinkin, kun meillä on yhteistä lomaa vasta sijaisuuteni päättyessä elokuun puolivälissä. Olen kuitenkin jo todella ikävissäni. Emme ole olleet koskaan viittä päivää pidempää erossa.

Olen suunnitellut itselleni mahdollisimman paljon ohjelmaa. Tapaan töiden jälkeen ja viikonloppuna ystäviäni ja joku päivä menen äitini luo yökylään. Tai pikemminkin hoitoon. :) Myös tämän jännittävän loppukierron kannalta on hyvä pitää itsensä kiireisenä! 

Eilen minulle tuli töissä kamala vatsakramppi juuri kun olin kahden asiakkaan kanssa. Hammasta purren sain hoidettua homman loppuun ja kipukin hellitti pikkuhiljaa. Kipua on vaikea kuvailla. Se oli jotain kovan menkkakivun ja sekaisin olevan vatsan väliltä. 

Tänään on jo kp 25, apua. Siinä mielessä miehen loma ajoittui huonosti, että joudun jännittämään nyt yksin. Haluaisin niin kovin suojella itseäni taas uudelta pettymykseltä, mutta toisaalta en voi olla toivomattakaan parasta. Joku osa minussa haluaa uskoa siihenkin mahdollisuuteen. Olen jo miettinyt, miten kertoisin miehelle, jos saisimmekin viikonloppuna maailman ihanimpia uutisia. Pelottaa, jälleen.

4 kommenttia:

  1. Kyllä sulla on oikeuskin toivoa parasta :) Hui ku siellä eletään jo jänniä päiviä, täällä on peukut sulle pystyssä!!

    VastaaPoista
  2. Miten siellä pärjäillään kesäleskenä? :) Minustakin on outoa olla pidempiä aikoja miehestä erossa. Tulee herkästi kova ikävä! Ja kaksi viikkoa on kyllä pitkä aika. Onneksi sinulla on kaikenlaista tekemistä suunniteltu tuolle ajalle. :)

    Toivottavasti siellä ei pahasti ole menkkaoireita, tai jos onkin, niin toivon mukaan eivät johdu alkamassa olevista menkoista. Tsemppiä jännäämisen keskelle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Helmi, kiitos, suht hyvin olen pärjäillyt. Iltaisin iskee kova ikävä, mutta puhelimessa puhuminen auttaa vähäsen. Enää viikko ja pääsen takaisin miehen kainaloon. :) Kyllä erossa oleminen kirpaisee, kun on niin tottunut toisen läsnäoloon ja on hyvä olla yhdessä.

      Ja kiitos tsempeistä! <3 Niitä tarvitaan jatkossakin kovasti.

      Poista