Sivut

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Paha mieli

Kyllähän minä tiesin, etten pääse lapsettomuutta enkä lapsen kaipuuta pakoon. Silti olen yrittänyt, vaihtelevalla menestyksellä. On tehnyt hyvää saada viettää kokonaisia päiviä keskittyen kaikkeen aivan muuhun, kaikkeen mukavaan kuten mieheen ja hyviin ystäviin. Mutta koko loppuviikko on ollut täynnä vauvamahoja, raskausuutisia ja raskausuteluita.

Lämpimät kevätsäät ovat paljastaneet uskomattoman määrän vauvamahoja. Törmään niihin jokapuolella ja koko ajan. Eikä siinä mitään, mahat ovat kauniita ja odottavat äidit hehkuvat. Joka kerta se kuitenkin muistuttaa minua kipeästi siitä, mitä eniten odotan ja toivon sekä siitä, miten tavoittamattomissa se haave tuntuu olevan. 

On mennyt pitkä aika ilman raskausuutisia ja olenkin jo odottanut, milloin kuulen seuraavan uutisen. Pakko myöntää, että minua jännittää aivan tajuttomasti, milloin joku läheisistä ystävistäni ilmoittaa olevansa raskaana. Tällä hetkellä kukaan läheisimmistä ystävistäni ei tiettävästi suunnittele perheenlisäystä, mutta mistä sitä koskaan tietää. Tämä on ehkä itsekästä, mutta minua jännittää miten reagoisin sellaisessa tilanteessa. Osaisinko olla iloinen toisen puolesta vai tuntisinko vain suurta katkeruutta. Ehkä on turhaa miettiä tällaista, mutta haluan olla edes jollain tavalla varautunut mahdollisiin uutisiin lähipiirissäni ja siksi valmistelen itseäni näin. Tällä viikolla kuultu raskausuutinen tuli miehen kaveripiiristä. En voinut sille mitään, että uutisen kuultuani ajattelin elämän olevan todella epäreilua. Mies toimi onneksi järjen äänenä ja muistutti, että hänen kaverinsa on puolisonsa kanssa voineet myös toivoa omaa pikkuista jo pidemmän aikaa. Ymmärränhän minä sen, mutta silti. Eivät kaikki kuitenkaan lapsettomuudesta kärsi.

Tällä viikolla on ollut muutenkin vaikeampi pitää pää kasassa ja sitten tuli eilinen ilta. Istuimme iltaa vanhojen opiskelukavereiden kesken ja puhe kääntyi perheen perustamiseen. Siihen eräs naishenkilö totesi, että olisi olettanut minulla ja miehelläni olevan jo tässä vaiheessa vauva. Häkeltyneenä mutisin vain jotain vastaukseksi. Eikä siinä vielä kaikki, toinen jatkoi aivan suoralla kysymyksellä "Milloinkas olette ajatelleet hankkia lapsia?". Nyt jo kiukkua ja ehkä jopa raivoa niellen vastasin ympäripyöreästi, että katsellaan ja aika näyttää ja sitä rataa. Teki mieli räjähtää. 

Olisi pitänyt liueta paikalta jo tuon utelemisen jälkeen, mutten uskonut aiheeseen enää palattavan. Jossain vaiheessa iltaa keskustelu kääntyi kuitenkin taas lasten "hankkimiseen" ja "tekemiseen". Hiljaa kuuntelin sivusta kahden opiskelukaverini keskustelua siitä, miten he eivät todellakaan olisi vielä valmiita hankkimaan lapsia. Olisi kamalaa, miten joutuisi luopumaan omasta ajasta ja esimerkiksi heräämään viikonloppuisinkin aikaisin. Taas teki mieli räjähtää. 

Ymmärrän kyllä, että lapsihaaveet eivät ole kaikilla minun ikäisilläni tai vanhemmillakaan vielä ajankohtaisia. Ymmärrän myös sen, että suuri osa naisista tulee helposti raskaaksi eikä lasten saaminen ole kaikille ihme. Silti tuollaista keskustelua on kamalaa olla todistamassa ja minulle tulee siitä järkyttävän paha mieli. Minä kun en vain ole pystynyt tulemaan raskaaksi eikä meidän suurimpaan toiveeseen olla vastattu lukuisista yrityksistä huolimatta. 

24 kommenttia:

  1. Tiedän, ettei tää ole helppoa, kun teillä niin pitkään jo ollut yritystä, mutta itsellä ainakin auttoi se, että päätin puolen vuoden raskautumismasennuksen jälkeen, että vietän sitten elämääni täysillä, kun en raskaudu.

    Suunnittelin kaikkia laivareissuja, kesälle menoja yms. Vaikeaa se oli, mutta todella pystyin keskittämään ajatukset raskautumisesta ja nauttimaan siitä mitä jo on.

    Kas kummaa, sitten vaan raskauduinkin, kun ei enää ajatellut raskautumista. Ajattelin lisäksi, että olen vasta 22v, minulla on aikaa saada lapsia kuin myös miehellä, vaikka hänellä ikää jo 30v.

    Ja täällä olen yksi niistä mammoista, joka ei todellakaan hehku ja raskausmahaa ei missään. Koko ajan lisäksi pelko siitä, että asiat ei suju. Lisäksi olen vieläkin kateellinen, niille joilla on lapsia ja jotka ovat jo synnyttäneet vauvan. Ei se raskausaika aina ja koko ajan ole niin onnellista aikaa.

    Tsemppiä, teillä kyllä onnistaa, kun olette terveitä. Aivan varmasti ! :) Ja toivottavasti sulle ei tule mitenkään paha mieli tästä viestistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäyksenä vielä, että lisäksi päätin, että jos ei lapsia tule, niin panostan aikani siskoni lasten hoitamiseen ja heidän elämänsä tukemiseen.

      Jos lähipiirissäsi on lapsia, niin kannattaa mahdollisuuksien ja oman jaksamisen mukaan purkaa lapsitoiveita heidän tukemiseen ja hoitoon. Se todella auttaa :)

      Poista
    2. Kiitos Nani, en tietenkään pahoittanut mieltäni kommentistasi, päinvastoin. :) Ihanaa, että jaksat olla niin kannustava!

      Raskaushaaveiden syrjään siirtäminen on niin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Olet kuitenkin ihan oikeassa siinä, että parempi keskittyä kaikkeen muuhun mukavaan ja elää täysillä. Jospa sillä olisi positiivisia vaikutuksia. :) Ja niin minä olen parhaani mukaan tehnytkin. Kevät on tehnyt siitä onneksi huomattavasti helpompaa. On paljon paremmin energiaa ja voimia tehdä kaikkea kivaa ja on helpompi keskittää ajatuksia toisinaan myös kaikkeen muuhun.

      Meidän lähipiirissämme ei ole tällä hetkellä lainkaan lapsia, en pääse testaamaan tuota neuvoasi. Mutta jospa meillekin se oma pikkuinen jossain vaiheessa suotaisiin. :)

      Poista
  2. En ymmärrä miksi tavallaan odotat, että opiskelutoverisi ja muut ystäväsi ja tuttusi ymmärtävät sinun ajatuksia, kun et ole kertonut lapsihaaveistasi. Mielestäni silloin ei ole oikeutettua meinata räjähtää, kun itse salailee lapsihaaveitaan.

    Miksi ylipäätään pidät asiaa salaisuutena. Helpompaa olisi ihmisten ymmärtää, kun tietäisivät yrittämisestäsi. Ei se tarkoita, että ne jotka eivät hanki lapsia vielä hetkeen, että he eivät ymmärtäisi lapsihaaveita ym.

    Ainakin oma lähipiiri on osannut tukea, vaikka kaikki eivät hanki juuri nyt lapsia. Heillä on muuten kokemusta lapsista, esim. osalla on kummilapsia tai sisaruksilla lapsia. Oletat asioita ja oletat muiden huomioivan sinun ajatuksiasi, vaikka et edes kerro mistään mitään. Se on lapsellista.

    Eikä tuolla kateellisuudella saavuta mitään. Itsestä tuntuisi hyvin pahalta, että olisi raskaana ja toinen pahoittaisi mielensä siitä, vaikka itsellä ei olisikaan käynyt yhtä hyvä tuuri.

    Nämä ovat minun mielipiteitä ja tuntemuksia, yhtä oikeutettuja kuin sinunkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai mielipiteesi ovat yhtä oikeutettuja kuin kaikkien muidenkin. En silti oikein ymmärrä, miksi tulla kyseenalaistamaan minun mielipiteitäni anonyymisti blogiini. Blogiin, jota et selkeästi ole ainakaan pidemmän aikaa lukenut. Muuten ymmärtäisit kyllä pointtini tässä kirjoituksessa.

      Pakko tarttua muutamaan asiaan kommentistasi. Ensinäkään en oleta, että opiskelukaverini tai ketkään muutkaan ymmärtävät ajatuksiani, eihän kukaan voi olla ajatuksenlukija. Hain tässä takaa sitä, että ihmisten tulisi ylipäätään olla hienotunteisempia ja miettiä hieman, mitä kysyy ja keneltä. Toki olen kertonut lapsihaaveistamme ja lapsettomuudesta kaikista läheisimmille ystävilleni, heiltä saan kaipaamaani tukea. En koe tarvetta jakaa kaikista herkimpiä ajatuksia ja tunteitani kaikkien tuttavieni kanssa.

      Mitä tuohon kateellisuuteen tulee, niin kommenttisi on melko erikoinen. Väittäisin, että suurin osa lapsettomuudesta kärsivistä ihmisistä ymmärtävät, mitä tarkoitin kirjoituksessani. Nuo kateellisuuteen verrattavissa olevat tunteet ovat minulle ainakin vain väistämättömiä. En tarkoita, ettenkö osaisi olla iloinen muiden puolesta, mutta silti nuo tunteet nousevat pintaan.

      Poista
    2. Minä olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä. On röyhkeää udella keneltä tahansa lasten hankinnasta. Se on intiimi ja epäkohtelias kysymys, koska koskaan ei voi tietää mitä ihmisillä on takana. Se osoittaa arvostelukyvyn puutetta ja siitä on oikeus vetää herne nenään. On myös helppo sanoa tuosta kateellisuudesta, jos ei itse ole samassa tilanteessa. "Älä ole kateellinen" - voi kunpa se olisikin niin yksinkertaista.

      Poista
    3. Kiitos Sara komppauksesta. :) Hyvä arvostelukyky on tärkeä ominaisuus ihmissuhteissa muutenkin ja etenkin, kun on kyse arkaluonteisista tai hyvin henkilökohtaisista asioista. Ja mitä kateellisuuteen tulee, niin olet täysin oikeassa. Ei kai kukaan sitä huvikseen tunne!

      Poista
  3. Tosi kurjaa, että olet joutunut kuuntelemaan tuollaisia juttuja. Kyllä niistä pahoittaa mielensä. Eikä sitä kuitenkaan kaikenmaailman opiskelukavereiden kanssa halua jakaa noin arkaluontoista asiaa (eikä tarvitsekaan!). Ja tollasten lapsenhankintauteluideiden esittäminen esim. puolitutuille ei minusta ole koskaan ok. Eihän sitä nyt muitakaan arkaluontoisia asioita (esim. nyt vaikka raha-asioita) tivaa tutuilta ja ei niin tutuilta. Kyllä lapsettomuudesta puhutaan sen verran nykyään, että jokaisen pitäisi ymmärtää, että ihan kenen tahansa lapsen hankinnasta ei ole syytä kysellä.

    Kyllä Nuppu kaikki kääntyy vielä paremmaksi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helmi rakas, ihanaa että ymmärrät. <3 Kunpa kaikki tosiaan kääntyisi parhain päin ja pian.

      Olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, ettei lapsenhankintauteluita pitäisi esittää aivan kenelle tahansa. Näistä asioista voi ja kannattaakin puhua lähimpien ihmisten kanssa, mikäli se tuntuu itsestä hyvältä, mutta nimenomaan puolituttujen tai tuttavien utelut haluaisin jättää kokonaan kuulematta. Luulisi todella, että ihmiset ymmärtäisivät lapsettomuudenkin yleistyneen niin, ettei ikinä tiedä ketkä siitä kärsivät. Joten parempi olisi antaa ihmisten kertoa perheenperustamishaaveistaan ja suunnitelmistaan omaan tahtiinsa.

      Poista
  4. Tiedän täysin miltä sinusta tuntuu <3 Ihan samat ajatukset kiertävät päässä kehää. Eilen viimeksi tapasin kaverin luona minulle ennalta tuntemattoman ihmisen, joka oli hups-vaan-vahingossa tullut raskaaksi ja siinä manaili, että olisipa helppo lapsi kun ei sellaista ollut tarkoitus edes hankkia. Hitto että suututti. Miehelle itkin kotona, että miksi elämän pitää olla niin epäreilua.

    Monet parit haluavat pitää lastenhankintaan liittyvät asiat omana tietonaan. Monelle kyse on niin henkilökohtaisesta asiasta, ettei sitä välttämättä halua koko maailmalle kuuluttaa. Ymmärrän siis oikein hyvin tilanteesi. Useinkaan ei auta, kun keksiä jokin ympäripyöreä vastaus ja yrittää kääntää puheenaihetta johonkin muuhun. Yksi hyvä vastaus uteluihin on, että asia ei ole niin yksinkertainen. Jatkokysymyksiin voi kommentoida, että en nyt välitä puhua asiasta sen enempää. Tällä saattaa myös ennaltaehkäistä tulevia kyselyitä.

    Itselläni reagointi muiden raskausuutisiin vaihtelee sen mukaan, miten hyvin tuntee odottajan. Olen itse ollut vilpittömän iloinen läheisten ihmisten ja aktiivisesti seuraamieni bloggaajien uutisista. Kun taas kyse on tuttavasta, on reaktioni erilainen. Tuolloin lähinnä suututtaa ja koko maailman julmuus tuntuu konkretisoituvan. Läheisten ihmisten onni on siitä ihana asia, että sillä on tapana tarttua. Ainakin hieman.

    Nyt vain leuka pystyyn. Ja mitä ylemmäs katsoo, sitä paremmin näkökentästä rajautuvat pois kaikki ne miljoonat vauvamahat kaupungilla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Ee. <3

      Harmi, että sinäkin olet joutunut kohtaamaan elämän epäreiluuden taas. Uskon, että todella suututti.

      Olet aivan oikeassa, juuri tuollaisia ympäripyöreitä selityksiä noissa tilanteissa tarvitaan. Kunpa ihmiset vain ymmärtäisivät tämän asian arkuuden ja pitäisivät mölyt mahassaan. Ei auta kuin vain olla itse reipas ja koittaa kestää typerät utelut.

      Itseäni mietityttää raskausuutisiin reagoimisessa juuri se, ettei esimerkiksi kukaan omista ystävistäni ole tähän mennessä vielä sellaisia uutisia kertonut. Hienoa, että sinä osaat suhtautua läheisten iloisiin uutisiin paremmin ja olla onnellinen heidän puolestaan. Niin minäkin haluan uskoa, että sellaisessa tilanteessa olisin. :)

      Niin ja totta, täytyy tähystellä vain taivaalle kaupungilla kulkiessa. ;)

      Poista
  5. Halauksia sinne <3 Ymmärrän täysin nuo tunteesi, koska itsellänikin pyörivät päässä aivan samat mietteet. Viimeksi toissapäivänä itkin myös sitä, että elämä on epäreilua. Toisaalta yritän ajatella, että ne, joille lasten hankkiminen ei ole ajankohtaista tai jotka ovat onnistuneet tulemaan raskaaksi ilman suurempia vaikeuksia, eivät vain voi tajuta näitä tunteita. Ne pitää varmaan kokea itse jotta ymmärtäisi, vaikka eihän sitä kenellekään toivo... Silti huomaan että minua ärsyttävät sellaiset ihmiset, jotka ovat tulleet "helposti" raskaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Keksi. <3 Ihanaa, että on ihmisiä jotka ymmärtävät. Vertaistuki on niin äärimmäisen tärkeää!

      Kyllä se varmasti onkin juuri noin, ettei näitä tunteita voi ymmärtää kuin vain itse saman läpikäynyt. Siksi kai pitäisikin koittaa olla ymmärtäväinen, kaikki eivät voi tajuta minkälaisten tunteiden kanssa tässä elämäntilanteessa joutuu painimaan. Onneksi on kuitenkin ihmisiä, jotka myös ymmärtävät. :)

      Poista
  6. Mä niin tiedän tuon ja jaan tuntemuksesi... <3 Ihmiset ovat niin ajattelemattomia. Itsekin oppinut oman kipuilun kautta vasta sen, että näistä asioista ei pidä mennä utelemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ananas, ihanaa että sinäkin ymmärrät. <3 Kyllä nämä ovat juuri niitä asioita, joista ei kannattaisi udella.

      Poista
  7. Tosiaan tuon kirjoituksen ymmärsivät varmasti tarkoittamallasi tavalla lapsettomuuden koettelemat.

    Olen puhunut lapsellisille ja lapsettomille ei-vielä-lapsentekovaiheessa-oleville omasta lapsettomuudesta ja saanut niitä "mitäs, jos vaan lakkaisit ajattelemasta", "koeta syödä sitä sun tätä" jne. ohjeita ja tarinoita jostain jonkun serkunsiskonkaimasta, joka yritti n-vuotta ja sitten vaihtui mies ja heti tuli raskaaksi...

    Ihmiset jotka eivät ole samassa patissa kokevat myötätuntoa ja (kai joku keino kohdata/suhtautua lapsettomaan) pyrkivät sitä osoittamaan, mutta se saattaa johtaa tilanteeseen, jossa itse ensin kyyneleet silmissä kertoo, että kyllä tässä on 3 vuotta yritetty, sitten kuunnellaan "ratkaisuja" ja päädytään tilanteeseen "joojoo, niinniin, puhutaanko jostain muusta?"

    Kyllä sen hetken ja ihmisen tunnistaa kenelle ja koska haluaa puhua.

    VastaaPoista
  8. Ja on ihan inhimillistä, että kokee epäreiluutta ja kateutta. Eikä se varmasti ole sinullakaan koko ajan hallitseva tunne eikä kukaan niitä halua kokea. Hetkittäin sitä on herkempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Soilikki, tunnut ymmärtävän hyvin mitä tarkoitan. <3

      Kyllähän sen ymmärtää, että ihmiset, jotka eivät ole itse lapsettomuutta kokeneet, eivät voi tätä koskaan täysin ymmärtää. Ja vaikka he tekisivät parhaansa ja osoittaisivat myötätuntoa, niin eivät nuo "yrittäisit hetkeksi unohtaa" ym. kommentit auta lainkaan. Kyllä minä mieluusti unohtaisin tämän kaiken joksikin aikaa, jos vain voisin.

      Mukava kuulla, että epäreiluuden ja myös kateuden tunteet ovat sinunkin mielestäsi normaaleita. Eivätkä ne tosiaan ole kuin hetkellisiä tunnetiloja, onneksi. :)

      Poista
  9. Hei Nuppu,
    meille kävi juuri niin onnellisesti, että tulin heti ensimmäisellä yrittämällä raskaaksi. Koska olen lukenut blogiasi jo pidempään, olin tiedostanut, ettei raskaaksi tuleminen ole välttämättä helppoa ja siinä voi kestää. Hyvä kun kerrot lapsettomuudesta, niin sitä osaa olla ehkä hienotunteisempi kavereita kohtaan kuin muuten olisi.

    Olin jo 1,5 vuotta haaveillut lapsesta, ja vaikka se ei olekaan sama asia kuin itse yrittäminen, osaan luullakseni edes hitusen tuntea sitä kaipuuta, jota varmasti itse tunnet. Toivottavasti et kuitenkaan ärsyynny siitä, että meitä onnisti. Se ei ole keltään muulta pois, vaikka olisin varmasti itsekin sinun tilanteessasi kade kaikille, jotka ovat päässeet helpolla. Haluan tällä viestillä oikeastaan sanoa, että kyllä minä ainakin näin "helposti raskautuneiden edustajana" yritän ymmärtää myös sellaisten parien kokemuksia, joilla raskautuminen ei ole ollut yhtä helppoa. Yritä ymmärtää myös ajattelemattomempia tuttaviasi, sillä kaikki raskautumiseen liittyvät asiat ovat heillekin varmasti aivan uusia, jos ei ole tarvinnut ajatella asiaa, eikä se ole ollut ajankohtaista.

    Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Johanna! Hienoa, että teitä onnisti heti. Tiedostan kyllä sen, että iso osa naisista tulee hyvin helposti raskaaksi. Ei se kokemani epäreiluuden tunne henkilöidy keneenkään yksittäiseen ihmiseen tai ihmisiin joita on onnistanut. Toki osaan myös iloita muiden puolesta. Lähinnä koen vain yleisesti epäreiluutta. Miksi meidän haaveemme ei toteudu, kun kuitenkin niin monilla se toteutuu helposti. Olemme yrittäneet mielestäni jo melko kauan ja väillä nämä tunteet saavat hetkeksi yliotteen.

      Uskon kyllä, että muutkin kuin lapsettomudesta kärsivät osaavat samaistua kokemaani enkä missään nimessä vähättelisi esimerkiksi tuota kuvaamaasi lapsen kaipuuta. Se on ollut erilaista, mutta yhtä todellista kuin minunkin kaipuuni. En ärsyynny siitä, että teitä onnisti. Toivoisin vain samanlaista onnea meillekin.

      Poista
  10. Minulle hieraistiin kasvoja vasten seuraava: "ehkä teitä ei ole tarkoitettu vanhemmiksi, eihän susta kuitenkaan siihen oikeasti olisi kun tarkemmin mietit."

    Kolme vuotta yritystä takana, erilaisia hoitoja vuosi. Ymmärrän hyvin, että ei innosta kenelle tahansa aiheesta avautua. Minä erehdyin kertomaan muutamallekin väärälle henkilölle ja siitä sitten kärsinyt reippaasti. Levitetty ilkeitä juoruja ja naureskeltu päin näköä. Levitelty myös puolikkaan lapseni ikäluokkalaisille pilkallisesti tietoa ja ovat kiusanneet lapsipuoltani. 40+ naisia kyseessä, minä alle 30. Tämän lisäksi tietysti olen kuullut siitä, että turha minun on haluta lasta, koska minulta jo lapsipuoli löytyy.

    Tsemppiä. Toivottavasti teillä loksahtaisi palaset kohdalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Todella kurja kuulla, että olet joutunut kohtaamaan noin ikävää ja asiatonta käytöstä. Tulee surullinen olo puolestasi. :( En ymmärrä, miten aikuiset ihmiset voivat olla noin julmia toisille. Toivon, että kaikesta huolimatta jaksat pitää pään pystyssä ja toivonkipinästä kiinni.

      Kiitos tsempeistä, sitä samaa toivon teille todella sydämeni pohjasta. :)

      Poista