Sivut

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Blogin kirjoittaminen

Aloittaessani tämän blogin puolisentoista vuotta sitten, en voinut kuvitellakaan, että olisimme vielä tänäkin päivänä lapsettomia. En tiennyt, miten pitkä ja tuskainen tie meillä olisi kuljettavana. Se tie ei valitettavasti näytä ainakaan tällä hetkellä olevan loppumaisillaan, joten minun on pakko tehdä jotain.

Edellisessä postauksessani kirjoitinkin jo tasapainosta, joka tuntuu asettuneen yhä vakaammin elämääni. Viimeisimpiä menkkoja seurasi vain pieni itku. Olin iloinen siitä, ettei maailmani romahtanut totaalisesti. Pohjamudissa rämpiminen on niin raskasta. Sieltä ylös pääseminen vie aikaa ja se syö voimia ihan kamalasti. En halua enää elää kiertojen mukaan, suunnitella menoja niin, ettei mahdolliset menkat osu jollekin tärkeälle ja kivalle päivälle. Haluan elää tässä ja nyt, tarvitsen sitä.

Jotta en jäisi aivan oman onneni nojaan, niin olen varannut ajan työterveyslääkäriltä ja aion pyytää lähetteen työterveyspsykologille. Toivon, että ulkopuolinen näkökulma auttaisi lapsettomuuden herättämien ajatusten ja tunteiden työstämisessä ja saisin lisää voimia jatkaa eteenpäin suht onnellisena näinkin. Toivoisin keinoja tämänhetkisen elämäntilanteemme mahdollisimman aitoon hyväksymiseen. Ehkä hyvän oloni olisi siten mahdollista myös jatkua.

Viime aikoina olen osannut olla taas onnellinen. Olen osannut iloita asioista, joita minulla on. Harvemmin huomaan haikailevani sellaista, jota minulla ei vielä ole. En kuitenkaan missään nimessä tarkoita, että lapsihaaveemme olisi työnnetty syrjään tai olisimme tulleet toisiin ajatuksiin. Päinvastoin, haaveemme kasvaa vain kasvamistaan (jos se nyt edes on enää mahdollista), mutta nyt on tullut hetki kohdata realiteetit. Keväällä olimme miehen kanssa molemmat aivan loppu. Varsinkin minun ajatukset pyörivät 24/7 lapsettomuuden ympärillä ja olin jatkuvasti valppaana. En osannut rentoutua enkä nauttia oikein mistään. Kesä tuli siinä mielessä oikeaan aikaan, että se vihelsi jollain tavalla pelin poikki. Kesällä oli helppo ottaa etäisyyttä lapsettomuuteen, oli niin paljon kaikkea kivaa tekemistä. Kesän aikana huomasin voivani hyvin.

Emme lopeta yrittämistä emmekä haaveilemista tai toivomista. Jatkamme kuten ennenkin, mutta toivottavasti onnellisempina. Jostain syystä oma lapsemme antaa odotuttaa, mutta nyt tuntuu, että on taas voimia odottaa. Olen taipuvainen lievään kaamosmasennukseen, joten saa nähdä mitä syksy tuo tullessaan.

Mitä blogin kirjoittamiseen tulee, niin haluaisin kovasti jatkaa tätä. Sisältö tulee siinä mielessä varmasti muuttumaan, että en aio enää raportoida kierron eri vaiheita ja havaintojani siihen liittyen. Koin sen omalla kohdallani liian kuormittavaksi, kyttäsin kehoani liikaa ja ylitulkitsin kaikkea mahdollista. En kokenut siitä olevan mitään hyötyä, päinvastoin. Niinpä tulen kirjoittamaan jatkossa ehkä hieman eri näkökulmasta, mutta tausta-ajatuksena on toki edelleen lapsettomuuden aiheuttamien tunteiden purkaminen.

11 kommenttia:

  1. Uskon, että käyt lävitse aika samoja tunteita ja hetkiä kuin minä noin vuosi sitten kun meillä oli yritystä saman verran takana kuin teillä nyt. Mietin myös tuolloin psykologille menoa, mutta jotenkin sainkin ajatukset kasaan aivan omin päin ja pääsin jatkamaan elämää taas normaalisti pienimuotoisen masennuksen jälkeen. Haluan kannustaa sinua siinä, että tuon vaiheen läpi käytyäsi elämä on taas huomattavasti helpompaa. Lapsettomuudesta tulee osa arkea eikä sitä niinkään enää ajattele. Vain menkkojen alkamisen hetkellä se tulee mieleen, mutta enää vain hetkeksi. Meillä on yritystä nyt takana 2 vuotta ja 3 kuukautta. Hoidot toki ovat palauttaneet asian taas mieleeni, mutta elän elämääni normaalisti ja nautin harrastuksistani ja ympärilläni olevista ihmisistä ja asioista.

    Kyllä kaikki sinunkin kohdallasi vielä iloksi muuttuu, tavalla tai toisella. Minulla ilon on tuonut lapsettomuuden hyväksyminen, koska sitä kautta olen alkanut taas keskittyä minulle muihin tärkeisiin asioihin. :) Hali! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanan kannustavasta kommentistasi. <3 Tuli hyvä mieli!

      Lohduttavaa kuulla, että sinäkin olet käynyt tämän saman vaiheen läpi ja elämäniloa on tosiaan mahdollista saada paljonkin takaisin lapsettomuudesta huolimatta. Hyvä, että sinä sait ajatuksesi kasaan omin voimin, enhän minäkään vielä tiedä millaista hyötyä tulen saamaan psykologin vastaanotolta. Pääasia kuitenkin, että löytyisi se itselle sopivin keino käsitellä lapsettomuutta ja pääsisi elämäsä eteenpäin.

      Kiitos vielä tsempeistä ja oikein paljon voimia myös sinulle! Ja myös hali takaisin. <3 Pidän kovasti peukkuja, että saisitte pian onnellisia uutisia. :)

      Poista
    2. Kiitos! Huonoja uutisia tuli tästäkin kierrosta... :(

      Poista
  2. Hirmu tuttuja ajatuksia! Muistan kun aloittelit tätä blogiasi noin 2 vuotta sitten ja minä olin vakilukijana ja samassa tilanteessa ollaan kummatkin edelleen...huhhuh. Mulla tuntuu kans reilu 2 vuoden yrittämisen jälkeen jo vähän hiipuneen se pohjaton epätoivo, joka meinas iskeä varsinki vuosi sitten pahimmin. Silloin itkin töissä ja koulussaki salaa vessassa alkavia menkkoja, nykyään samassa tilanteessa saattaa tulla raivonpuuska, jolloin kaikki ärsyttää, mutta pääsen yli tilanteesta jo päivässä. Paljon tsemppiä Nuppu teille <3 toivottavasti asiat etenee toivotulla tavalla eikä sinun tarvitsisi enää kauaa odottaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää korjata, että kun aloittelit blogiasia reilu vuosi sitten... :)

      Poista
    2. Kiitos rouva J. <3 Mahtavaa (vaikka samalla myös toki aika kamalaa, että siitä on jo niin kauan), että joku on oikeasti lukenut blogiani niin pitkään jo. Muistan kyllä tsemppaavat kommenttisi pitkältä ajalta, kiitos niistä. :) Minäkin luen aina kaikki sinun postauksesi, olen vain niin huono kommentoimaan. Täytyy koittaa ryhdistäytyä!

      Vaikka teilläkin on jo epäreilun pitkä aika odottelua takanapäin, niin mukava kuulla, että sinullakin on pahin epätoivo edes hieman hellittänyt. Helpompi olla ja elellä, kun kaikki ei pyöri enää pelkästään lapsettomuuden ympärillä. Kovasti tsemppiä myös teille! Kunpa emme joutuisi kumpikaan odottamaan enää pitkään. <3

      Poista
  3. Tekstin otsikosta ja ensimmäisistä sanoista ehdin jo säikähtää, että aiot poistua blogimaailmasta kokonaan. Toivottavasti et! Minusta on mielenkiintoista lukea lapsettomuusblogeja, jotka eivät vain pyöri ainoastaan päivien laskemisessa ja oireiden tarkkailussa. Lapsettomuus kun kuitenkin on niin paljon muutakin. Ja ennen kaikkea sinä olet ihmisenä muutakin, ja juuri sinä olet se kiinnostava tekijä, jonka vuoksi tähänkin blogiin olen tarttunut. Kovasti tsemppiä tasapainon ja ilon löytämiseen ja toivon, että työterveyden kautta pääset psykologin juttusille etsimään erilaisia näkökulmia asioihin.

    - Ditchlilly

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Ditchlilly, en minä aio poistua. <3 Ihana kuulla, että sinua kiinnostaa kuulumiseni ja luet mielelläsi muustakin kuin kiertopäivien laskeskelusta. Kauniit sanasi todella lämmittivät mieltäni, kiitos. :) Ja kiitos todella paljon tsempeistä!

      Mitä sinulle kuuluu? <3

      Poista
  4. Hei!

    Kuuluu hyvää, kiitos kysymästä. Juuri pieneltä lomalta palasin kotiin, tekipä kyllä ihan hyvää vaikka en kotimaanmatkailua kauemmaksi päässytkään. Työt ja liikunta pitää kiireisenä, olen jälleen alkanut kulkea kuntosalillakin kun oma jaksaminen sen on sallinut. Edelleen olen raskaana, nyt olen menossa 19. raskausviikolla, eli puoliväli ja rakenneultra on parin viikon kuluttua. Raskaus on loppujen lopuksi edennyt tosi nopeasti verrattuna siihen, kuinka ne "maagiset" 12 viikkoa tuli täyteen tuskaisen hitaasti. Välillä vieläkin pelottaa keskenmeno, mutta yritän olla kiitollinen jokaisesta lisäpäivästä, jonka saan olla raskaana. :)

    - Ditchlilly

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että raskautesi on edennyt jo noin pitkälle! Uskon, että pelkoja on edelleenkin, mutta päivä kerrallaan. Pian varmasti huomaat jo luottavasi huomattavasti enemmän siihen, että saatte oman pikkuisenne syliinne. <3

      Poista