Sivut

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Entä jos...

...olisinkin raskaana? Entä jos testiin piirtyisikin lähipäivinä kaksi viivaa? Sekoaisinko? No aivan varmasti. Onnesta ja hämmennyksestä. Olisin epäuskoinen, ehkä epäluuloinenkin. Voisiko meille todella käydä niin? 

Muistan miten olin yrityksemme alussa intoa täynnä ja niin toiveikas. Alusta asti minusta on kuitenkin tuntunut, että raskaaksi tuleminen voi olla kohdallani vaikeaa. En tiedä mistä se tunne tuli, mutta olin valitettavasti oikeassa. On mennyt vuosi ja kahdeksan kuukautta. Jos kaikki olisi mennyt kuin elokuvissa (tai kuten monilla, monilla muilla), niin meillä voisi olla jo lähes vuoden ikäinen oma pikkuinen. 

Osittain uskon vielä luomutärpin mahdollisuuteen, mutta toisaalta olen kuitenkin aika varma, että tarvitsemme lääketieteen apua raskautumiseen. Jostain syystä olen viime aikoina ollut silti toiveikkaampi. Olen pohtinut paljon lapsettomuuttamme ja halunnut löytää jonkin syyn sille. Paras ystäväni on aivan mielettömän lahjakas näissä henkisen puolen asioissa (ei siis uskonnollisessa mielessä) ja hän auttoi minua oivaltamaan erään asian, jolla toivon olevan positiivinen vaikutus. Jos ei raskautumiseen, niin yleisesti nyt ainakin. Minun ja miehen välejä on nimittäin hiertänyt jo pidemmän aikaa eräs asia, jota on ollut todella vaikea selvittää. Pian ystäväni kanssa juteltuani tämä asia kuitenkin ratkesi kuin itsestään. Se oli tuntunut turhaan paljon vaikeammalta kuin mitä se oikeasti olikaan. Olen helpottunut ja tuntuu, että nyt muutkin asiat voivat alkaa loksahdella paikoilleen. Asian ratkettua minulla on ollut paljon kevyempi olo ja pitkästä aikaan minusta tuntuu siltä, että voisin oikeasti tulla raskaaksi.

Tältä kierrolta en kuitenkaan odota enää mitään, menkkakivut ovat jo alkaneet. Vuoto seuraa varmasti pian perässä, nyt on kp 27. Meillä alkoi miehen kanssa kesäloma ja olen siitä innoissani. Olemme suunnitelleet kaikkea kivaa ja on luvattu upeita ilmoja. Minulla on myös vakaa aikomus työstää henkistä kasvuani taas pykälän verran eteenpäin: vaikeuksista huolimatta yritän oppia uskomaan mahdollisuuteeni tulla raskaaksi. 

4 kommenttia:

  1. Ihanaa kun jaksat ajatella noin positiivisesti <3 Hienoa kesälomaa teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Keksi. <3 Pakko vain yrittää pysyä positiivisena. Vaikka se ei todellakaan ole helppoa, kuten varmasti tiedät. Ihanan aurinkoisia päiviä sinulle! :)

      Poista
  2. Hei, palloilin netissä ja sattumalta törmäsin blogiisi! Itse olen 28v ja meillä yritys alkoi 10/2012 ja tutkimukset 8/2013 joten aika samoilla linjoilla mennään! Aloitin juuri kolmannen Clomifen kierron annostuksella 3tbl/vrk ja nyt sitten jää nähtäväksi onko mitään vastetta. Minulla syynä siis ovuloimattomuus. Kun lueskelin blogiasi kaikki kirjoittamasi tuntui niin kovin tutulta... Jaksamista ja toivoa siihen että kyllä se oma pieni nyytti sieltä joskus tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kommentistasi! :) Kurjaa, että elämä koettelee teitäkin. Kunpa nuo Clomifenit auttaisivat ja teillä tärppäisi pian, pidän peukkuja! Mukava kuulla, että olet voinut samaistua ajatuksiini. Tämä blogin kautta saatava vertaistuki on ollut itselleni aivan korvaamattoman tärkeää. Oikein paljon jaksamista ja voimia sinullekin. :)

      Poista