Sivut

maanantai 30. syyskuuta 2013

Mukavaa maanantaita

Toivottavasti teillä olisi rakkaat lukijat ollut edes hieman parempi päivä tänään kuin minulla.

En saanut edellisyönä millään unta. Mahaan koski ja ajatukset vilisivät taas päässäni. Haaveilin vauvasta ja siitä, millaista elämämme olisi kolmistaan. Miten nostaisin aamulla vauvan viereeni nukkumaan miehen lähdettyä töihin. Miten olisimme vauvan kanssa miestä kotona vastassa työpäivän päätteeksi. Alitajuisesti tunnuin kuitenkin tietävän, että nämä haaveet joutuisivat vielä odottamaan toteutumistaan.

Mies tuhisi onnellisena vieressäni, mutta hänenkään läheisyytensä ei rauhoittanut minua uneen. Jossain vaiheessa nukahdin, vain herätäkseni miljoona kertaa yön aikana. Aamulla olo oli tokkurainen ja menkkainen (voiko noin edes sanoa?). Arvasin, mikä minua odottaisi vessassa käydessäni.

Työpäivä oli itsessään mukava, mutta en osannut nauttia siitä. Koko päivän vain odotin, että pääsisin kotiin rypemään pahassa olossani. Sekä henkisessä että fyysisessä. Oloni on tällä hetkellä kuitenkin aivan turta. Taisin itkeä viime viikolla jo kaiken varastoituneen pelon, epävarmuuden ja kaipauksen ulos. Nyt vain olen. 

10 kommenttia:

  1. Hei Nuppu, tulin vastavierailulle blogiisi. Olen kovin pahoillani. Ei tämä varmaan nyt tällä hetkellä lohduta, mutta teillä on kuitenkin vielä paljon aikaa ja, jos jossain vaiheessa haluatte, kaikki lääketieteen apukeinot vielä kokeilematta. Sitkeyttä tämä vaatii ja taistelutahtoakin. Voi tuntua epäreilulta, miksi juuri minulle tai meille käy näin. Voimia ja kaikkea muut hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Silmu kannustavasta kommentistasi, siitä tuli hyvä mieli ja kyllä sanasi oikeasti myös lohduttivat. :) Kyllä meidänkin aikamme vielä tulee, sen on pakko tulla!

      Poista
  2. Voi kurjuus. On se niin rankkaa, toivoa ja pettyä kuukaudesta toiseen. Kunpa ei enää kauaa tarvitsisi jaksaa ja sietää tätä. Ansaitsisimme jo onnen! Halauksia lähetän täältä ja parempaa mieltä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helmi! <3 Rankkaa tämä on, ei siitä mihinkään pääse. Mutta meidän on vain jaksettava uskoa, että kyllä onni meillekin vielä suodaan. Jaksamista myös sinulle. <3

      Poista
  3. Hei Nuppu,
    blogisi sattui silmiini selaillessani lapsettomuusaiheisia blogeja, ja vaikka montaa blogia/keskustelua aiheesta olenkin seuraillut, en ole jaksanut kirjoitella itse mihinkään. Jostain syystä kuitenkin tekstisi, ajatuksesi kolahtivat minuun, yritystä meilläkin on ollut 11/12 asti.. Olen myös käynyt samalla lääkärillä kuin sinä, tällä hetkellä lääkityksenä minulla menossa Menopur pistokset, tämän kierron jälkeen jos ei onnista niin lähdetään luultavasti inseminaatioon.. Olen iloinen että löysin blogisi, samassa elämäntilanteessa taitaa olla moni muukin, vaikka itse tuntuu niin kovin yksinäiseltä muiden vauvallisten joukossa! Paljon hyviä onnenajatuksia teille, ei tässä auta muu kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin ja luottaa siihen että vielä joku kaunis päivä se ihana fiilis valtaa meidätkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiitos mukavasta kommentistasi ja tsempeistäsi. Tuli todella hyvä mieli kommenttiasi lukiessa. :)

      Hauska sattuma, että yritysaikamme on kestänyt yhtä kauan ja olemme käyneet samalla lääkärilläkin! Sinun kokemuksesi ovat kyseisestä lääkäristä ehkä hieman positiivisemmat kuin minun. sillä kaikesta päätellen käytte klinikalla edelleen. Kunpa inseminaatio toisi teille onnellisia uutisia, mikäli siihen siis päädytte. :)

      Kiva kuulla, että blogistani on ollut sinulle iloa. Te lukijat olette minulle aivan äärettömän tärkeitä ja ajatusten vaihto kanssanne on oikeasti korvaamatonta. Kukaan muu ei ymmärrä minua tässä asiassa yhtä hyvin. Paljon onnellisia ajatuksia ja tsemppiä sinullekin! Minäkin yritän luottaa siihen, että kyllä meitä vielä jonain päivänä onnistaa. :)

      Poista